Täällä Suomessa meillä on oma tapamme nähdä elämän yllätykset - joskus ne osuvat kohdalle aivan odottamatta, ihan kuin se yksi jarruvaloton pakettiauto Lahden moottoritiellä tai se hetki, kun huomaa että lähikaupan tarjouskahvi onkin täyttä ruotsalaista roskaa. Samalla tavalla monet suomalaiset pelaajat jakavat keskenään niitä oman elämänsä pieniä sattumuksia, joita ei oikein osaa odottaa - välillä ne ovat onnenkantamoisia, toisinaan taas niin kummallisia, että nauraa vatsa kipeänä. Kaikki tarinat on muunneltu tunnistamattomiksi, mutta tunnelma on täysin aito. Ja kuten Oulun murteella sanotaan: "Eihän sitä koskaan tiärä, millon napsahtaa."
Kun kylmä kahvi vaihtui lämpimään tunteeseen - tarina Lapin rajamailta
Eräs rovaniemeläinen putkimies istui eräänä arki-iltana kotisohvallaan ja mietti, että talvilomalle jäi enää kolme päivää - ja rahat olivat tiukalla. Pakkanen ulkona näytti kolmeakymmentä ja puurot olivat olleet syötynä jo kolmatta päivää putkeen. Hän kaivoi esiin vanhan älypuhelimensa ja alkoi selata päivän tapahtumia. Mies ei ollut koskaan ollut mikään uhkapeluri, mutta Book Of Dead oli jäänyt mieleen, kun eräs työkaveri oli maininnut pelivälineestä Firman kahvihuoneen porukalla. Hän ajatteli, että voisihan tuota kokeilla ilman sen kummempia odotuksia - lähinnä ajankuluksi, kun telkkarista tuli vain uusintoja.
Yhtäkkiä symboolit rupesivat loksahtelemaan kohdalleen ihan toisella tavalla kuin normaalisti. Mies huomasi, että jotain outoa oli tapahtumassa, mutta ei osannut sanoa tarkkaan mitä. Se oli oikeastaan aika hämmentävä hetki, koska hän ei ollut koskaan aikaisemmin kokenut vastaavaa. Kun ruutu pysähtyi, mies istui ihan hiljaa. Koirakin katsoi häntä ihmeissään, kun omistaja vain tuijotti puhelimen ruutua ja nieleskeli. Sitten hän soitti kaverilleen ja sanoi: "Hei sä et usko tätä - mun piti ihan oikeesti ottaa jalasta kiinni." Seuraavana päivänä hän vei perheensä Inariin syömään poronkäristystä ja sanoi, että tämän parempaa lomalahjaa ei olisi voinut tulla, vaikka itse joulupukki olisi sen tuonut. Tarinaa kerrotaan edelleen hänen kotikylällään, ja naapurit nyökyttävät ymmärtäväisesti - se on sellainen "no nyt jumankauta" -hetki.
Yhden oluttölkin ja saunan jälkeen - tarina joka alkoi harmituksesta
Eräs tamperelainen myyjä oli aivan poikki pitkän työviikon jälkeen ja päätti paeta kotisaunaan. Hän heitti löylyä ja katseli puhelimestaan jotain ihan muuta kuin mitä oli suunnitellut. Alkuviikkoa oli varjostanut parkkisakko ja rikkinäinen pesukone, joten mieli oli matalalla. Hän avasi selaimeen tulleen mainoksen, jossa viitattiin book of dead ilmaiskierrokset ilman talletusta, ja ajatteli, että onhan tämä nyt ihan turhaa, mutta viilipyttynä päätti kuitenkin katsoa, mitä tapahtuu, kun löylyt ovat päällä ja höyry nousee lauteille. Hän ei odottanut yhtään mitään - ja juuri se teki tilanteesta niin uskomattoman.
Hänen yllätyksekseen jotain kummallista alkoi tapahtua. Symboolit tuntuivat elävän ihan omaa elämäänsä, ja vaikka hän ei koskaan ollut erityisen onnekas ihminen, tällä kertaa tuuri kävi käsiksi. Hän kertoi myöhemmin työkaverilleen, että "tuntui ihan siltä kuin ois saanut kolme osumaa putkeen ties monellako kymmenen euron lotolla". Hänen hiuksistaan tippui vielä vettä, kun hän näytti puhelimen ruutua vierelleen - eikä kukaan ollut edes uskomassa sitä. Hän naurahti, heitti vielä yhden kauhallisen löylyä kiukaalle ja ajatteli, että tämän paremmin ei olisi voinut arki-ilta mennä. Tämä on sellainen tarina, jota jaetaan nyt Tampereen ympäristössä kahvipöydissä, ja jokainen toteaa: "No niinhän se on, sauna ja viileä sattuma - ei sitä koskaan tiedä."
Taksikuskin yövuoro ja se hetki kun navigaattori näytti täysin eri reittiä
Eräs espoolainen taksikuski, joka oli ajanut vuosia öisiä keikkoja Helsingin ja Kirkkonummen väliä, kertoi tarinan, joka on jäänyt elämään taksipuhelimissa ja taukotupien viiseissä - ja jokainen sen kuullut on sanonut "just tällaista se on". Eräänä tihkusateisena yönä hänellä oli hiljainen vuoro. Asiakkaita ei juuri näkynyt ja radiosta tuli vain jankkaavaa puhetta, joten hän päätti pitää pienen tauon parkkipaikalla lähellä Tapiolaa. Hänellä oli puhelin kädessä, ja muutaman selailun jälkeen hän törmäsi Book Of Dead -peliin, jota oli joskus kokeillut kaverin suosituksesta. Hän ajatteli ihan vain viihdykkeeksi, kun ei ollut muutakaan tekemistä.
Kului muutama minuutti, ja hän huomasi, että jotain poikkeuksellista oli tapahtumassa. Taksikuski on tottunut näkemään kaikenlaista - humalaisia matkustajia, jotka yrittävät maksaa vitosella satasen keikkaa, ja turisteja, jotka eksyvät Suomeen väärällä lennolla - mutta tämä oli toista maata. Hän katsoi ruutua ja mietti, kannattaako tähän oikeasti luottaa. "Tää on ihan sama juttu ku se kerta, kun ajoin asiakkaan Töölöön ja rahat loppuivat kesken matkan - paitsi päinvastoin", hän naurahti myöhemmin. Kun efekti oli ohi, hän huomasi, että hänen kätensä tärisivät hieman rattiin tarttuessa. Seuraavana päivänä hän kävi syömässä lounasta Kampissa ja kertoi tarinan kollegalleen, joka ei meinannut uskoa. "Ihan oikeesti, mä olin ihan että höh, tääkö tää on?" Se on nyt niitä tarinoita, joihin moni taksikuski viittaa sanoessaan "yöllä voi tapahtua mitä vaan".
Kun mökkihöperyys iski ja tuliaisiksi tuli enemmän kuin muutama makkara
Savonlinnassa asuva kirjastonhoitaja vietti pitkää viikonloppua perheensä mökillä. Siellä ei ollut muuta tekemistä kuin lukea kirjoja ja väitellä siitä, kenen vuoro oli hakea lisää puita. Sateinen sää teki olosta entistä verkkaisempaa. Eräänä iltapäivänä, kun kahvinkeitin oli hajonnut ja kynttilät olivat loppuneet, hän päätti kokeilla mökin hiljaisuudessa jotain aivan muuta - ja koska oli kuullut book of dead ilmainen -termeistä, hän päätti tutkailla asiaa ihan uteliaisuuttaan. Mökillä ei ollut muuta tekemistä, joten miksi ei?
Hän istui vanhalla nojatuolilla, jossa oli villahuopa alla ja kuunteli sadetta. Yhtäkkiä tapahtui jotain, mikä sai hänet purskahtamaan nauruun. Hänen siskonsa, joka oli tullut mökille paria tuntia aiemmin, kurkisti olan takaa ja sanoi: "Oletko sä ihan kujalla?" Molemmat nauroivat niin, että naapurin ukko tuli katsomaan, oliko joku hukassa. Myöhemmin illalla, nuotiolla istuessaan, he jakoivat tarinaa muiden mökkiläisten kanssa ja sanoivat, että "tää oli parempi kuin mikään järvessä käynti tänä kesänä". Kirjastonhoitaja totesi, että onneksi hän ei koskaan aiemmin ollut uskonut mainoksiin, mutta nyt hänen oli pakko myöntää, että joskus kannattaa olla utelias. Tarinaa kerrotaan yhä mökkinaapurustossa, ja aina kun joku mainitsee book of dead rizk -tyyppisiä juttuja, toiset virnistävät ja sanovat: "Ai niin, se oli se savonlinnalainen juttu."
Hänen siskonsa, joka oli alun perin skeptinen, myönsi myöhemmin, että "oli se aika jäätävä tuuri - muttei sitä silti kannata lähteä hakemaan, se on ihan selvää". Tämä tarina elää nyt perheen keskuudessa, ja jokainen kesäjuhla tuo sen takaisin esille, yleensä siinä vaiheessa, kun joku sanoo "muistatteko kun".